Jakamistalous on noussut keskusteluun kasvavissa määrin viimeisen kolmen vuoden aikana ja teemaa käsitteleviä selvityksiä, artikkeleita ja blogikirjoituksia on tehty laajalti. Uberin ja Airbnb:n kaltaisten digitaalisten alustojen menestystarinat ja toisaalta niiden kokemat haasteet ovat olleet mediassa näkyvästi esillä. Jakamistalouden kasvulla nähdään olevan työelämään sekä positiivisia että ongelmallisia vaikutuksia.
Erityisesti jakamistalouden kautta työllistyneet itse näkevät kansainvälisten selvitysten mukaan uusien digitaalisten alustojen kautta syntyvien työmahdollisuuksien tarjoavan joustavan ja helpon työllistymiskanavan. Samalla jakamistalouden alustat voivat helpottaa esimerkiksi yrittäjyyteen siirtymistä mahdollistamalla yrittäjämäisen toiminnan kokeilemisen ilman sen kaikkia riskejä. Korkean työttömyyden aikana jakamistalouden alustat voivat tarjota yksilölle väliaikaisen työllistymismahdollisuuden. Yhdysvalloissa tehdyssä jakamistalouden tutkimuksessa keskeisiksi jakamistalouteen vetäviksi tekijöiksi havaittiin tarve löytää vaihtoehtoista työtä, kyvyttömyys työllistyä perinteiseen työhön, sekä työn joustavuus ja suurempi kontrolli omasta työstä. (Euroopan komissio, 2016a).
Samanaikaisesti jakamistalouden vaikutus perinteisten alojen kannattavuuteen ja siten niiden työntekijöihin herättää kriittisempiä näkemyksiä. Erityisesti taksi- ja majoitusalan huoli on ollut mediassakin esillä. Yhdysvaltojen Austinia koskevassa tutkimuksessa arvioitiin Airbnb-alustan vähentäneen hotellialan tuloja alueella noin 8-10 % vuosien 2008 ja 2014 välillä (Juul, 2015). Käytännössä tilanne ei ole kuitenkaan mustavalkoinen, sillä alustoihin perustuvat digitaaliset palvelut eivät aina suoraan toimi perinteisempien vaihtoehtojen substituutteina.
Lisäksi jakamistalouden kautta työllistyvät tippuvat usein työntekijä-yrittäjä -välimaastoon aiheuttaen tulkintatilanteita lainsäädännön näkökulmasta. Samaan tapaan yrittäjien näkökulmasta jakamistalouden alustat eivät aina tunnu noudattavan samoja sääntöjä kuin perinteiset yrittäjät. Alustat itse ovat nähneet niihin kohdistuvan vastustuksen perinteisiltä toimijoilta keskeisenä toimintansa haasteena (Euroopan komissio, 2016b).
Jakamistalouden uskotaan tulevaisuudessa lisäävän merkittävästi niin sanottujen freelancer- tai keikkatyöntekijöiden määrää ja siten itsensätyöllistäjien osuutta työllisistä. Mielenkiintoista on, että itsensätyöllistäjien määrä on jakamistalouden kehtomaassa Yhdysvalloissa ollut laskusuuntainen ja itsensätyöllistäjien osuus on vuodesta 2000 laskenut 7,4 %:sta noin 6,8 %:iin. Euroopassa itsensätyöllistäjien määrä on puolestaan kasvanut vuodesta 2006 noin kahdella prosenttiyksiköllä ollen nyt lähellä 5,6 %, vaikka jakamistalouden kehitys on ollut vaatimattomampaa (Euroopan komissio, 2016a). Itsensätyöllistäjien määrän kasvu ja jakamistalouden yleistyminen haastavat kuitenkin pohtimaan jakamistalouden tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita työelämässä tarkemmin.
Owal Groupin työ- ja elinkeinoministeriölle toteuttama selvitys itsensä työllistämisestä ja jakamistalouden ilmiöistä valmistuu loppuvuodesta 2016.
Lähteitä:
European Commission, 2016a. Communication from the commission to the European parliament, the council, the European economic and social committee and the committee of the regions – A European agenda for the collaborative economy. Commission staff working document, accompanying the document. European agenda for the collaborative economy – supporting analysis. Brussels.
European Commission, 2016b. Synopsis Report on the Public Consultation on the Regulatory Environment for Platforms, Online Intermediaries and the Collaborative Economy.
Juul, Maria, 2015. The sharing economy and tourism. Tourist accommodation. European Parliamentary Research Service. Briefing, September 2015.
