English Suomi

Language

Yhteys
Menu

info@owalgroup.com
010 235 6060
Fabianinkatu 12, 00100 Helsinki

Mitä kuuluu Saksan palvelusetelimarkkinoille?

25.09.2017 Olli Oosi

Millaiselta Saksan markkinat näyttävät?

Saksa on monessa mielessä työpolitiikan sekä PPP-mallien kannalta kiinnostava vertailumaa. Se sijoittuu PPP-mallien analyysissä varsin lähelle Suomea siinä, miten työnvälityksen sekä aktiivisen työvoimapolitiikan palveluita on hankittu.

Saksalaiset markkinat avautuivat ja lähtivät rakentumaan Hartz-reformien myötä ja niiden jälkimainingeissa. Sakalainen ostamisjärjestelmä on hajautunut, kuten Suomenkin.

Työvoimaviranomaisella (Bündesagentur fur Arbeit, jatkossa BA) on viisi aueellista hankintayksikköä, jotka toteuttavat hankintaa. BAlla ja kunnilla on yli 300 yhteistä toimistoa kuntien kanssa, joiden pitäisi käyttää alueellisia hankintakeskuksia, mutta käytännössä toteuttavat muita hankintoja. Näiden lisäksi kunnilla on hieman yli 100 eri hankintayksikköä, jotka hankkivat erilaisia työllisyyspalveluita. Tämä tarkoittaa, että yhdellä palveluntuottajalla saattaa olla kymmeniä eri ostajia ja eri ostajilla erilaisia palveluita.

Samanaikaisesti saksalaiset palvelut ovat hyvin usein varsin tarkasti säädeltyjä. Erilaisten interventioiden kohderyhmät, ikärajoitukset ja kestot sekä kestot määritellään lainsäädännössä. Palveluntuottajat toimivat tällöin usein ”projektiliiketoiminnan logiikalla”.

Viime vuosien työllisyystilanne Saksassa on ollut hyvä, tai ainakin Suomea parempi, ja julkinen työvoimapalvelu on tämän vuoksi siirtänyt huomiotaan enemmän vaikeammin autettaviin asiakkaisiin.

Lisäksi Saksa, kuten Suomikin, on hyvin tutkinto- ja sertifikaattiuskollinen. Tämän vuoksi palveluiden hankinta keskittyy usein osaamisen kehittämiseen.

Paikallinen hankinta on usein saksalaisten paikallisten palveluntuottajien varassa eivätkä sopimukset kovin usein vaihda omistajaa.

Markkinat jakaantuvat palveluseteleihin (Gutscheine) sekä ostettaviin palveluihin (Vergaberecht). Näistä keskitytään seuraavassa vain palveluseteleihin, jotka liittyvät työnvälitykseen, koulutukseen tai aktivointiin. Palveluseteleiden osuus kokonaisuudessaan markkinoilta ostetuista palveluista on ollut n. 40 %.

Palvelusetelimarkkinan kokemuksista
Palvelusetelien korostaminen kiinteällä hinnalla aiheuttaa epävarmuutta erityisesti palveluntuottajissa: asiakasmääriä on vaikea ennakoida ja omat mahdollisuudet markkinoida ja mainostaa palveluitaan ovat rajalliset. Palveluntuottajille tämä näyttäytyy pahimmassa tapauksessa julkisen sektorin ”armoilla olemiselta”.

Tulosperusteisuus näyttelee koko markkinassa vain pientä osaa. Vuodesta 2002 käytössä olleet työnvälityksen palvelusetelit koskevat vain pientä osaa koko palveluhankinnoista. Työnvälityksen tulosperusteisten palvelusetelien arvo on noin 20 miljoonaa euroa ja kattaa noin 40 000 asiakasta vuositasolla. Onnistuneesta työnvälityksestä saa 2000 € normaalitapauksessa ja 2500 € mikäli kyseessä on pitkään työttömänä ollut henkilö. 1000 € tästä maksetaan sen jälkeen kun työnhakija on ollut töissä kuusi viikkoa ja loput kuusi kuukautta työllistymisestä.

Saksalaisten palvelusetelimarkkinoden yksi ongelma, kuten ruotsissakin, on ollut, että asiakas ei aina osaa tehdä rationaalisia valintoja. Jotkut palveluntuottajat ovat huomanneet, että valinta tehdään sijainnin, tai ystävien tai muiden tekijöiden perusteella (esim. mennään sinne missä itse ei tarvitse töitä paiskia) eikä aina rationaalisin perustein -kuten järjestelmä odottaa.

Toinen ongelma on ollut palvelumarkkinoiden hajaantuminen ja palveluntuottajien kyky rakentaa laadukkaita palveluita: erilaiset palvelusetelionseptit ovat tarkoittaneet useita palveluntuottajia ja vain vähän asiakkaita. Erityisesti uusien toimijoiden on ollut vaikea investoida palvelujen rakentamiseen tilanteessa, jossa asiakasmäärä on hyvin ennalta arvaamaton. Vasta viime vuosien lisäykset ostettaviin palvelukokonaisuuksiin työllisyyspalveluissa ovat mahdollistaneet esimerkiksi kansainvälisten toimijoiden osallistumisen.

Kolmantena haasteena on, että hajaantuneessa järjestelmässä ei synny ostajien ja palveluntuottajan välistä vuoropuhelua eikä sitä mahdollistavia rakenteita.

 

Lähteet:

18-19.9.2017 tutustumismatka Berliiniin ja sidosryhmien haastattelut.

Greer, I.; Breidahl, K. N.; Knuth, M.; Larsen, F. The Marketization of Employment Services. (2017) The Dilemmas of Europe’s Work-First Welfare States. Oxford University Press.

Olli Oosi

Olli on Owal Groupin co-founder ja senior partner.
puh. 0505304737
email.olli[at]owalgroup.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuinka voimme auttaa?

Avaa keskustelu kanssamme tässä: