Vuonna 2015 voimaan tulleen uuden yhdenvertaisuuslain tavoitteena oli syrjintäkiellon yhtenäistäminen ja eri syrjintäperusteiden saattaminen yhtenäisen oikeussuojan piiriin kaikilla elämänalueilla. Tutkimushankkeen tehtävänä oli selvittää uudistuksen onnistumista. Lainsäädännön tasolla moni tavoitteista on onnistunut ja lain keinovalikoimaa pidetään hyvänä. Eri syrjintäperusteet on huomioitu aiempaa paremmin ja sääntelyä on yhdenmukaistettu.
Kaikki syrjintäperusteet eivät kuitenkaan ole vieläkään täysin yhdenmukaisessa asemassa. Aineiston perusteella lakia ja sen mahdollisuuksia ei myöskään tunneta riittävän hyvin. Ilmeistä on, että uusi yhdenvertaisuuslaki on lisännyt yhdenvertaisuusasioiden näkyvyyttä ja lisännyt syrjintätapausten esiin tulemista, mutta osa syrjinnästä jää edelleen piiloon ja tunnistamatta. Yleisenä haasteena on edelleen valvontaviranomaisten resurssien puutteellisuus.
Suurimmat haasteet lain tavoitteiden toteutumiselle liittyvät täytäntöönpanoon ja siihen, miten eri syrjintäperusteilla tapahtuva syrjintä valikoituu eri oikeussuojakanaviin. Hankkeessa tunnistettiin useita yksittäisiä lainsäädännön kehittämistarpeita sekä laajempana kokonaisuutena kysymys eri viranomaisten toimivallasta.
Tutustu loppuraporttiin ja kokoavaan policy briefiin Valtioneuvoston sivulla. Työelämälle suunnatun kyselyn tuloksia yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen toteutumisesta on julkaistu myös erillisessä policy briefissä. Julkistustilaisuuden loppuseminaarista on saatavilla video tekstitettynä hankkeen sivulla.
Hankeen rahoitettiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta (VN-TEAS). Hankkeen toteutti Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan insituutti yhdessä Owal Groupin kanssa.