Koulutuksen tulokset, eri aikajänteillä seurattavat mittarit ja tulospalkkion perusteet eivät ole sama asia.
Kotoutumiskoulutuksen tavoitteista on helppo olla yleisellä tasolla samaa mieltä. Koulutuksen pitäisi vahvistaa kielitaitoa ja työelämävalmiuksia sekä johtaa mahdollisimman sujuvasti työhön tai tarkoituksenmukaiseen jatkokoulutukseen. Vaikeammaksi kysymys muuttuu, kun tavoitteet pitäisi muuttaa hankintasopimuksen mittareiksi ja taloudellisiksi kannustimiksi. Mistä palveluntuottajalle pitäisi maksaa?
Kysymys on juuri nyt erityisen ajankohtainen. Kunnat ja työllisyysalueet ovat ottaneet vastuulleen kotoutumiskoulutuksen hankintoja, ja vuosina 2026–2027 valmistellaan monilla alueilla uusia palvelumalleja. Kuntien on tarkoituksenmukaista toteuttaa maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden palvelut mahdollisimman kustannustehokkaasti, vaikuttavasti ja siten, että henkilöt työllistyvät mahdollisimman nopeasti.
Kesällä 2026 hyväksytyn ja vuoden 2027 alussa voimaan tulevan lainmuutoksen (706/2026) taustalla olevan hallituksen esityksen HE 74/2026 vp perusteluissa todetaan, että kunnat voivat halutessaan rakentaa työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen rahoitukseen erillisiä tulosperusteisia elementtejä. Palveluntuottajalle voidaan esimerkiksi maksaa palkkiota opiskelijoiden työllistymisestä tai tarkoituksenmukaiseen jatkokoulutukseen sijoittumisesta. Mahdollisuus ei sinänsä ole uusi – tulosperusteisia malleja kehitettiin jo ELY-keskusten aikana – mutta kuntien kasvanut vastuu, vuoden 2027 alusta voimaan astuvat uudistukset sekä niukkenevat taloudelliset resurssit tekevät kysymyksestä aiempaa konkreettisemman.
Myös kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita uudistetaan. Opetushallituksen parhaillaan lausunnolla olevissa muutoksissa tavoitteena on vahvistaa koulutuksen joustavia toteutustapoja sekä edistää työllistymistä, työsuhteiden jatkuvuutta ja kotoutumista. Koulutus on jatkossa mahdollista yhdistää nykyistä joustavammin myös koko- tai osa-aikatyöhön tai yrittäjyyteen. Uusien perusteiden mukaisten paikallisten opetussuunnitelmien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alussa.
Kun itse koulutuksesta rakennetaan aiempaa joustavampaa, on perusteltua kysyä, pitäisikö myös käsityksen koulutuksen tuloksesta olla nykyistä moniulotteisempi.
Tätä kirjoitusta varten olemme tarkastelleet Helsingin KotoPilotin lisäksi kotoutumiskoulutuksen hankintoihin, hankintapäätöksiin ja markkinavuoropuheluihin liittyviä tarjousportaalien asiakirjoja eri puolilta Suomea vuosilta 2024–2026. Tarkastelemamme aineisto osoittaa, että laatua ja vaikuttavuutta käsitellään hankinnoissa jo monin tavoin, mutta toteutuneeseen asiakastulokseen sidottu korvaus on edelleen selvästi harvinaisempaa. Laatupisteet vaikuttavat siihen, kuka palveluntuottajaksi valitaan. Tulosperusteisuus puolestaan alkaa siitä, että asiakkaan myöhemmin saavuttama tulos vaikuttaa palveluntuottajalle maksettavaan korvaukseen.
Helsingin KotoPilotti tarjoaa kiinnostavan ajankohtaisen tapauksen, jonka kautta tuloksen määrittelyä voi tarkastella hieman konkreettisemmin. Tarjousten toimittamisen määräaika on juuri päättynyt, ja uudet palvelut on tarkoitus käynnistää kahden valitun palveluntuottajan kanssa vuoden 2027 alussa.
Mitä Helsingissä yritetään muuttaa?
KotoPilotin tarjouspyynnössä nykyisen mallin haasteita kuvataan poikkeuksellisen suoraan. Mallia pidetään liian ryhmälähtöisenä, tulospalkkioiden ei katsota ohjaavan toimintaa haluttuun suuntaan, koulutus on päättynyt työllistymiseen silloinkin, kun kotoutumisen tuelle olisi edelleen tarvetta, ja työnantajayhteistyössä on nähty kehittämistarpeita. Myös koulutusten hallinnollinen koordinointi on koettu raskaaksi.
Hankinnan tavoitteena on järjestää kotoutumiskoulutusta, jossa opiskelija etenee yksilöllisen suunnitelmansa mukaan kohti toimivaa peruskielitaitoa (B1.1) ja työllistymistä tai jatkokoulutukseen siirtymistä. Koulutus rakentuu opiskelijan omien tavoitteiden, opiskeluvalmiuksien ja elämäntilanteen ympärille, ei kiinteiden ryhmien ja yhteisen etenemistahdin varaan. Opiskelijat osallistuvat kukin oman henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaan eri sisältöihin, jolloin koulutus mukautuu opiskelijan tarpeisiin eikä opiskelija koulutuksen rakenteeseen. Tavoitteena on, että joustava koulutusrakenne tuottaa parempia oppimistuloksia, nopeampaa työllistymistä ja sujuvampia siirtymiä jatkokoulutukseen.
Myös maksatusmallia on muutettu. Peruspalvelusta maksetaan opintopisteiden perusteella, mutta sen päälle voidaan maksaa tulospalkkiota työllistymisestä ja opintoihin siirtymisestä. Tulospalkkio muodostuu kahdesta osasta: kunnan rahoitusvastuuseen liittyvästä osasta sekä suorittamatta jääneisiin opintopisteisiin kytkeytyvästä osasta.
Tulospalkkion kunnan rahoitusvastuuseen liittyvä osa perustuu siihen, että pitkään työttömyysetuutta saaneen henkilön etuuden kustannuksista yhä suurempi osa siirtyy kunnalle. Näin työllistymisellä tai tietyissä tilanteissa koulutukseen siirtymisellä on myös suora yhteys kaupungin kustannuksiin. Tarkasti ottaen tämä osa tulospalkkiosta määritellään siten, että koko kotoutumiskoulutuksen peruspolulla tai hitaasti etenevällä polulla suorittaneet opiskelijat ovat tai siirtyvät pian noin 40 % kunnan rahoitusvastuuosuuteen. Kunnan rahoitusvastuuseen perustuva osuus sisältyy kaikkiin työllistymisen tulospalkkioihin ja opintoihin siirtymisen tulospalkkioihin tapauksissa, joissa Työllisyyspalveluiden asiakas ei opiskele työttömyysetuudella tuettuna.
Työllistymisen tulospalkkion opintopisteisiin perustuvassa osassa huomioidaan 50 prosenttia suorittamatta jääneistä opintopisteistä. Lisäksi koko tulospalkkiota porrastetaan työllistymisen tyypin mukaan: kokoaikainen työ tai yrittäjyys tuottaa suuremman palkkion kuin osa-aikainen työ, ja tuetun työllistymisen kerroin on avoimille työmarkkinoille työllistymistä pienempi. Koulutukseen siirtymisessä suorittamatta jääneiden opintopisteiden osuudesta huomioidaan 25 prosenttia.
Tulospalkkiot tarkastetaan kolmen ja kuuden kuukauden jälkeen tulokseen pääsemisen päivämäärästä. Mikäli tulos on vaihtunut tarkasteluhetkien välillä esimerkiksi ammatillisesta tutkinnosta kokoaikaiseen työllistymiseen, maksetaan kuuden kuukauden kohdalla tulospalkkio voimassa olevasta tuloksesta eli työllistymisestä. Kummankin maksuerän osuus on 50 % koko tulospalkkiosta. Työllistyminenkään ei enää välttämättä merkitse koulutuksen päättymistä. Työllistynyt opiskelija voi jatkaa kotoutumiskoulutusta työn rinnalla kuuden kuukauden ajan.
Tarjouspyynnön ratkaisut herättävät kiinnostavia kysymyksiä. Ohjaako palkkio nopeaan mutta samalla riittävän kestävään työllistymiseen? Kannustaako mahdollisuus jatkaa koulutusta työn rinnalla tavoittelemaan paremmin asiakkaan pidempää työmarkkinoille kiinnittymistä eikä vain ensimmäistä työpaikkaa? Ja miten hyvin sama kannustin toimii hyvin erilaisissa lähtötilanteissa oleville ja erilaisen kielitaidon omaaville opiskelijoille?
KotoPilotin ensisijaiseen kohderyhmään kuuluu sekä kotoutumiskoulutuksen peruspolulle että hitaasti etenevälle polulle ohjattuja opiskelijoita. Kolmeen ensimmäiseen aloitukseen ohjattavien opiskelijoiden lähtökielitaito on 0–A1.2. Palveluntuottaja työskentelee siis moninaisen kohdejoukon kanssa.
Mitä Koto-SIB opetti tuloksista maksamisesta?
Suomessa tulosperusteisuudesta on jo kokemusta. Yksi kiinnostava kokemus on vuosina 2016–2019 toteutettu Koto-SIB. Sitä ei kuitenkaan pidä verrata suoraan kotoutumiskoulutukseen. Koto-SIB:n palvelut olivat vahvasti työllistymiseen tähtääviä, ja kohderyhmään kuului paljon myös tuolloisen kolmen vuoden kotoutumisajan ylittäneitä maahan muuttaneita. Kohderyhmä oli siis eri. Kokeilun käytännön toteutusta koskevissa haastatteluissa mallin arvioitiinkin soveltuneen paremmin henkilöille, joilla oli jo jonkin verran kielitaitoa sekä ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä. Arviointiraportissa Koto-SIB:n palveluja luonnehdittiin ennemminkin kotoutumiskoulutuksen jälkeisiksi rekrytointipalveluiksi, vaikka kokemuksia pidettiinkin tietyltä osin sovellettavina myös kotoutumiskoulutuksen kehittämiseen.
Vaikka kyse ei ollut kotoutumiskoulutuksesta, Koto-SIB on silti kiinnostava juuri kannustimien näkökulmasta. Koto-SIB:ssä yksityisen hankehallinnoijan tulospalkkio sidottiin työttömyysturvamenojen säästöihin ja kertyneisiin verotuloihin, joita tarkasteltiin kolmen vuoden ajalta. Vaikuttavuusarvion perusteella Koto-SIB:n voi katsoa tuottaneen sen käynnistämisen yhteydessä määriteltyjä tavoiteltuja vaikutuksia. Koeryhmään satunnaistettujen maahanmuuttajien keskimääräiset työtulot olivat kolmen vuoden seurantajaksolla yhteensä 4 500 euroa (18 prosenttia) korkeammat kuin verrokkiryhmällä. Nämä erot selittyvät ennen kaikkea koeryhmän korkeammalla työllisyydellä. Paremman työmarkkinamenestyksen seurauksena koeryhmään kuuluvat maahanmuuttajat saivat keskimäärin 1 340 euroa vähemmän tulonsiirtoja ja maksoivat 1 330 euroa enemmän veroja kuin verrokkiryhmän jäsenet.
Kokeilu osoitti samalla, kuinka vaikeaa tuloksista maksamisen tekninen toteutus voi olla. Varsinaisessa tutkimuksellisessa vaikuttavuusarvioinnissa verrattiin kaikkia koe- ja verrokkiryhmään satunnaistettuja. Hankehallinnoijan tulospalkkiota laskettaessa vertailuun otettiin sen sijaan vain ne koeryhmään arvotut, jotka tosiasiassa aloittivat palvelussa. Arvioinnin mukaan Koto-SIB:iin valikoitui koeryhmään arvottujen joukosta henkilöitä, jotka todennäköisesti olisivat keskimäärin pärjänneet työmarkkinoilla joka tapauksessa paremmin kuin verrokkiryhmän jäsenet. Vastaavasti koeryhmään arvottujen, mutta Koto-SIB:n ulkopuolelle jääneiden ”ei-osallistujien” joukossa oli keskimäärin enemmän vaikeasti työllistyviä maahanmuuttajia. Arvioinnin mukaan tästä syntyi tulospalkkion laskentaan valikoitumisharha.
Kun rahaa sidotaan tulokseen, myös tuloksen määritelmästä ja laskentatavasta tulee osa palvelun ohjausmekanismia. Tällöin pitäisi kysyä myös, kuinka paljon palveluntuottaja pystyy kyseiseen lopputulokseen vaikuttamaan, kuinka pitkään tulosta seurataan ja miten asiakkaiden erilaiset lähtötilanteet otetaan huomioon. Koto-SIB:ssä osallistujien työmarkkinatulemia voitiin seurata useita vuosia senkin jälkeen, kun palveluntuottajan maksuperuste oli jo päättynyt. Arviointiraportissa todettiin, että Koto-SIB:n kohdalla päädyttiin käyttämään kolmen vuoden seurantajaksoa. ”Tulevaisuudessa olisi hyvä pohtia mahdollisuutta käyttää pidempiä seurantajaksoja, jolloin kannustimet koskisivat myös pitkän aikavälin tulemia.” Onko KotoPilotin kolme ja kuusi kuukautta riittävä aikahorisontti tulospalkkion maksamiselle? Millaista tulosta tällainen aikahorisontti kannustaa tavoittelemaan ja kuinka pitkälle palveluntuottajan toiminnan vaikutuksia pitäisi ylipäänsä seurata?
Eikä lopputuloksissakaan kyse ole vain siitä, syntyykö työ- tai koulutuspaikka. Myös tuloksen laadulla ja aikajänteellä voi olla merkitystä. Osaamista vastaamaton nopea työllistyminen ja pidemmän polun kautta syntyvä osaamista vastaava työ eivät välttämättä ole pitkällä aikavälillä samanarvoisia tuloksia.
Voiko myös muunlainen askel eteenpäin olla tulos, josta kannattaisi maksaa?
Mitä kaikkea kotoutumiskoulutuksessa pidämme tuloksena, miten se voidaan luotettavasti todentaa ja mikä osa näistä tuloksista kannattaa kytkeä rahalliseen kannustimeen? Työpaikka on tulos. Tarkoituksenmukainen koulutussiirtymä on tulos. Kielitaidon kehittymisenkin voi nähdä tuloksena. Katseen olisi silti oltava kokonaisuudessa. Koulutuksen tulokset, eri aikajänteillä seurattavat mittarit ja tulospalkkion perusteet eivät ole sama asia. Kaikkia merkityksellisiä tuloksia kannattaa seurata. Vain osan niistä tarvitsee vaikuttaa suoraan palveluntuottajan palkkioon.
Ehkä vaikein kysymys liittyy asiakkaisiin, joille työpaikka tai koulutuspaikka ei vielä ole lähellä. Kotoutumiskoulutuksen tuloksena voi tapahtua paljon muutakin. Kielitaito voi silti kehittyä merkittävästi lähtötasosta. Työssäoppimisjakso voi onnistua ja asiakkaan käsitys omasta ammattialastaan selkiytyä. Aikaisemmin tunnistamaton oppimisvaikeus tai erityisen tuen tarve voi löytyä. Työ- ja toimintakyvyn tilanne voidaan saada ensimmäistä kertaa selvitettyä. Ulkomailla suoritetun tutkinnon tunnustamisprosessi voi avata realistisen ammatillisen polun.
Tällaisia tuloksia kutsutaan joskus pehmeiksi välituloksiksi. Nimitys voi olla harhaanjohtava. Hyvin määritelty ja todennettava välitulos voi olla asiakkaan tulevan työllistymisen kannalta erittäin merkittävä, vaikka se ei vielä näyttäydy työ- tai koulutuspaikkana.
KotoPilotissakin tällaista etenemistä tunnistetaan. Opiskelijan etenemistä arvioidaan jaksoittain, tavoitteita voidaan perustellusti muuttaa esimerkiksi koulutuksen aikana tunnistetun oppimisen esteen tai erityisen tuen tarpeen vuoksi, ja seurannassa tarkastellaan muun muassa kielitaitoa, työssäoppimista ja jatkopolkua, vaikka varsinainen palveluntuottajien tulospalkkio onkin sidottu työllistymiseen tai opintoihin siirtymiseen.
Pitäisikö sitten myös joistakin todennetuista välituloksista palkita, ainakin niiden asiakkaiden kohdalla, joille työ tai tutkintokoulutus eivät vielä ole realistinen tavoite seuraavan puolen vuoden sisään? Tämä ei tarkoita, että jokainen myönteinen tapahtuma pitäisi muuttaa rahalliseksi bonukseksi. Prosessisuorite, kuten pidetty ohjauskeskustelu, ei vielä ole tulos. Toisaalta esimerkiksi todennettu kielitaidon eteneminen lähtötasosta, onnistunut työssäoppimisjakso tai aikaisemmin tunnistamattoman oppimisesteen löytyminen voivat merkitä asiakkaan kannalta olennaista muutosta.
Jos tällaisista välituloksista maksettaisiin, miten estettäisiin liian helposti saavutettavien tulosten tuottaminen? Jos niistä ei makseta, syntyykö puolestaan palveluntuottajille kannustin suunnata voimavarojaan niihin asiakkaisiin, joiden nopea siirtyminen työhön tai koulutukseen on todennäköisintä? On tärkeää seurata, miten KotoPilotissa toimitaan hitaasti kieltä oppivien ja heikoimmin etenevien kanssa. Myös heidän jatkopolkunsa ovat merkityksellisiä, vaikka ne eivät vielä realisoituisi nopeina työ- tai koulutuspaikkoina.
Lopuksi: Miten uusista hankinta- ja toteutusmalleista opitaan?
Kotoutumiskoulutuksen tulosperusteisuus näyttää Suomessa olevan siirtymässä yleisestä tavoitteesta kohti konkreettisempia hankintamalleja. Helsingin KotoPilotti on yksi kiinnostava esimerkki. Myös muualla valmistellaan uusia hankintoja.
Helsingin KotoPilotissa kehittäminen on rakennettu sisään hankintaan. Pilotin aikana kehitetyt ja käyttöön otetut toteutustavat, toimintamallit ja menetelmät (esim. opetusjärjestelyt, jaksotuksen rakenteet, ohjausmallit ja työllistymisen tukemisen käytännöt) ovat tilaajan hyödynnettävissä kotoutumiskoulutuksen kehittämisessä ja tulevien hankintojen valmistelussa. Tämä luo edellytyksiä sille, että pilotista voidaan oppia myös tulevia hankintoja varten.
Työllisyysalueiden erilaiset ratkaisut voivatkin parhaimmillaan tuottaa paljon uutta tietoa. Oppiminen edellyttää kuitenkin jonkinlaista yhteistä kieltä siitä, mitä tuloksella tarkoitetaan ja mitä tietoa eri malleista kerätään. Muuten saamme monta erilaista hankintamallia mutta liian vähän vertailukelpoista tietoa siitä, mikä toimii, kenelle ja miksi. Yhteisen oppimisen varmistamiseksi tarvitaan tutkimusta ja arviointia sekä tilaajien, palveluntuottajien ja kotoutujien kokemusten systemaattista hyödyntämistä.
Taustalähteitä ja aineistoa
Helsingin työllisyyspalvelut (2026): KotoPilotti, T05-26 / HEL 2026-005883. Tarjouspyyntö sekä liitteet 1, 2 ja 12.
HE 74/2026 vp: Hallituksen esitys kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi.
Karinen, R., Koivula, N., Koivula, T., Oosi, O., Pesola, H., Sarvimäki, M. & Virkola, T. (2024): Koto-SIB -kokeilun vaikutukset ja käytännön toteutus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:33.
Opetushallitus / Lausuntopalvelu.fi (2026): Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden muutoksia koskeva lausuntopyyntö ja luonnos.
Kotoutumiskoulutusten hankintavertailu 2024–2026: julkisten hankintojen, hankintapäätösten ja markkinavuoropuhelujen vertailu (blogin tausta-aineisto).
