Suomessa on aika ajoin puhuttu “pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista”, “Ruotsin vahvasta julkisesta sektorista” tai “ruotsalaisista työvoimapalveluista”. Se, mitä ei oikeastaan tiedetä on, että Ruotsissa on käytännössä luotu 2010-luvun aikana kaksinkertaiset työvoimapalvelut ja Ruotsilla on ollut hyvin vahva pyrkimys myös yksityisten markkinoiden hyödyntämiseen julkista palvelutarjontaa täydentävänä. Tämä on oleellista ymmärtää, sillä järjestämistavoista huolimatta työllisyyspalvelut vaativat monialaista ja moninaista osaamista ja erilaisisa kyvykkyyksiä.
Vuosien 2014-2018 STOM, Tähtiluokitusjärjestelmä ja valinnan vapaus
Työnvälityksen “tuen ohjelma” (STOM) on ollut toiminnassa Ruotsissa vuodesta 2015. Siihen liittyy useita ominaisuuksia, joita Suomessakin on ollut työllisyyspalveluissa keskustelussa: asiakkaan mahdollisuus valita palveluntuottaja useasta vaihtoehdosta, palveluntuottajien vertailu suorituskyvyn avulla sekä tulosperusteiset maksut. Vuodesta 2021 eteenpäin tämä palvelu on korvautunut uudella “KROM”-palvelulla. STOMin ympärillä on käyty paljon debattia, ja näkökulmat tutkimuksissa ovat vaihdelleet sen mukaan, kenen toteuttamasta selvitys- ja tutkimustoiminnasta on ollut kyse. Ruotsin lähestymistapa tässä palvelukokonaisuudessa pohjautuu Australian aiempiin kokonaisulkoistuksiin erityisesti tulosperusteisuuden sekä tähtiluokitusjärjestelmän osalta, jossa palveluntuottajien keskinäistä tehokkuutta vertaillaan. Ruotsalaisten delegaatio vieraili useita kertoja Australiassa vertailemassa kyseisiä järjestelmiä.
Selvää on, että prosessi ei ole ollut mutkaton. Ilmeisesti valtiontalouden tarkastusviraston raportti keväältä 2020 on harvoja, jossa oli pilkahduksia positiivisista tuloksista. Sisältöjen näkökulmasta STOM (ja myös KROM) muistuttavat tulosperusteista intensiivistä tuettua työnvälitystä ja työnhaun tukea. Palveluntuottajille jätetään aika paljon vapauksia palvelujen organisoinnissa ja toteutuksessa. Valinnanvapaudesta on saatu merkittävää lisätietoa ja paljon oppeja on saatu laajojen kokonaisuuksien hankinnasta (kyllä, aina ei ole mennyt putkeen). Ruotsissa on kuitenkin syntynyt kohtuullisen laaja kvasimarkkina julkisesti hankitulle intensiiviselle tuelle, esimerkiksi Tukholmassa voit valita 87 eri palveluntuottajasta, mutta Pajalassa vain kahdesta (KROM).
Vuosi 2018 eteenpäin: KROM
Tausta yksityisen sektorin hyödyntämiseen pohjautuu Ruotsin vaaleihin 2018 ja niin sanottuun “Tammikuun sopimukseen”, jossa Sosiaalidemokaartit tekivät Vihreiden ja Keskustapuolueen sekä Liberaalien kanssa hallitussopimuksen. Tammikuun sopimuksen lähtökohtana oli, että julkinen sektorin roolia työllisyyspalveluissa pienennetään. Tämä tarkoitti, että entistä enemmän työllisyyspalveluiden työtä hankitaan avoimelta markkinoilta, myös perinteisen työnvälityksen (matching) piirissä. Erilaisia aktiivipalveluita Ruotsissa on hankittu aiemminkin, samaan tapaan kuin Suomessa.
Tämän uudistuksen pääpalvelu on “KROM” eli laaja kokonaispalvelu työttömille työnhakijoille tietyin kriteereihin. Tiettyjä ryhmiä, kuten pitkäaikaistyöttömiä tai osatyökykyisiä jätettiin tämän palvelun ulkopuolelle ja työvoimapalveluiden tehtäväksi jäi tehdä selvityksiä ja ehdotuksia siitä, miten ja millaisia palveluita tälle ryhmälle tulee ja vastaavatko esimerkiksi kunnat jatkossa näistä kohderyhmistä.
Tammikuun sopimuksen lähtökohtana oli karsia ja pienentää julkista työnvälitystä. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahtunut, vaan Työmarkkinavirastossa työskentelee edelleen lähes saman verran henkilöstöä. Rinnalle vain syntyi vähitellen siis fokusoitu työnvälitykseen keskittyvä julkisrahoitteinen markkina. Se, kuinka laaja nyt käynnistyneestä palvelusta tulee, riippuu myös nykyisen hallituksen linjauksista. Markkina oli vuonna 2022 2,485 miljardia ruotsin kruunua ja sen arvioidaan nousevan vuoteen 2025 3,483 miljardiin kruunuun. Ohjelma perustuu STOMin periaatteille, suorituskyvyn vertailuun sekä tulosperusteisuuteen.
Miksi tämä on meistä tärkeää?
Ruotsin kokemuksissa on paljon opittavaa järjestämisen, palvelujen hankinnan, tulosperusteisten hankintojen sekä erityisesti suorituskykyvertailun rakentamisessa. Suhteellinen suorituskykyvertailu tulee jatkossa olemaan kiinnostavaa ja mitä enemmän meillä on vertailtavia yksiköitä, sen mielenkiintoisempia näkökulmia tästä voi avautua. Ruotsissa kannattaa siis katsoa muutakin kuin työnhakijan prosessin hallintaa (esim. aktiviteettiraportit) tai työmarkkina-asioita).
