Keskustelu
Kasvupalvelu- ja sote-uudistuksen yhteydessä on käyty paljon keskustelua siitä, mitä tapahtuu ns. ”heikommassa asemassa oleville” asiakkaille. SOTE-puolella keskustelulla on pitkät perinteet ja tutkimustakin löytyy. Työllisyys- ja elinkeinopalveluissa tilanne on hieman erilainen.
Pääongelmana pidetään sitä, että mentäessä markkinaehtoiseen malliin, yritykset keskittyvät työllisyyspalveluissa vain helppoihin työnhakijoihin ja jättävät vaikeammat palveluun odottelemaan itsenäistä työllistymistä. Tätä on kutsuttu tutkimuksessa ”kermankuorinnaksi”, ”kirsikan poiminnaksi” tai pysäköinniksi. Ongelma on intuitiivisesti selvä, sillä yrityksiä ohjaavat taloudelliset intressit. Tehdyissä tutkimuksissa (ml. OECD 2013 Employment outlook) ritikkäisviitataan tiettyihin Australiaa käsitteleviin artikkeleihin. Mielenkiintoista on, että jäljittämälä viittauksia (tyypillisimmät Newton et al. 2012; Lane et. Al 2013, Heckman et. Al. 2002, Dockery & Stromback 2001 ja Finn 2011) päädytään usein lopulta viittamaan muutamaan Australian järjestelmästä paikallisen ministeriön teettämään arviointiin.
Myös toteuttamassamme tutkimuksessa haastatteluista palveluntuottajista osa tunnisti, että heidän osaamisensa keskittyy paremmin lähempänä työmarkkinoita oleviin asiakkaisiin. Vastaavasti kasvupalvelujen kehittämiseen liittyvässä vuoropuhelussa on kiinnitetty huomiota siihen, että Suomessa ei ole vielä juuri heikommassa työmarkkina-asemassa oleviin erikoistuneita palveluntuottajia.
Arkikeskustelussa yrityksille tuntuu olevan toinen vaatimus kuin julkiselle palvelujärjestelmälle. Tämä näkyy hyvin Isossa-Britanniassa, jossa päättynyt työohjelma ylsi pääsiassa ministeriön asettamiin tuloksiin (joka viides ohjelmaan ohjatuista vietti tietyn aikaa töissä) on keskustelu julkisuudessa usein toisin päin – miksi tietyt ovat jääneet ulos.
Ratkaisut
Käytännössä on kolme ratkaisua hallita näitä riskejä: Hinnoittelupolitiikka, erikoistuneet palveluhankinnat tai palvelun hallintaan liittyvät vaatimukset. Kokemus on osoittanut, että tarvitaan erilaisia ratkaisuja ja niiden kokeiluja, jotta ne soveltuvat paikalliseen kontekstiin.
Hinnoittelupolitiikkaa ovat korostaneet sekä Iso-Britannia että Australia, jossa peruslaatuvaatimusten lisäksi kauempana työmarkkinoista olevien henkilöiden osalta on maksettu erilaisia välimaksuja (siirtymissä palvelupolulla eteenpäin) tai kalliimpaa kokonaishintaa. Strategia on auttanut jonkun verran, mutta ei ilmeisesti ainakaan julkisen keskustelun näkökulmasta toivotulla tavalla. (ks. Rees et al. 2015).
Erikoistuneet palveluhankinnat tarkoittavat sitä, että Iso-Britannia fokusoi työohjelmansa uudelleen erityisesti vaikeampien työnhakijoiden näkökulmasta. Australia puolestaan kehittänyt erilaisia eri kohderyhmille suunnattuja valtakunnallisia ohjelmia/palveluita osaksi yksityisiltä toimijoilta ostettavaa kokonaispalvelua. Näihin ratkaisuihin ei käytännössä ole vielä ole tutkimusta, mutta näyttää siltä että laajempien palvelukokonaisuuksien sisällä syntyy erilaisia kohdennettuja asiakasryhmiä.
Palvelun hallintaan liittyviä vaatimuksia ja seurantaa kiristettiin näissä maissa erityisesti viime vuosikymmenellä. Ratkaisu on johtanut byrokratian kasvuun sekä ostajien että tuottajien puolella. Muutamissa maissa tämä, yhdistettynä monimutkaiseen hankintatapaan ja julkisen talouden sovittamiseen johtivat vastaavien esim. palvelusetelillä tiukasti kontrolloitujen kuntoutuspalvelujen lopettamiseen – kuten Hollannissa. (lähteitä Rees et al. 2015)
Lähteitä:
Dockery, A. & Stromback, T. (2001). Devolving public employment services: preliminary assessment of the Australian experiment. International Labour Review, 140, 4: 429-51.
Finn, D. (2011). The Design of the Work Programme in International Context. A report for the national Audit Office.
Heckman, J., Heinrich, C. & Smith, J. (2002). The performance of performance standards. Journal of Human Resources, 23, 4: 778-811.
Lane, P., Foster, R., Gardiner, L., Lancey, L. & Purvis, A. (2013). Work Programme Evaluation: Procurement, Supply Chains and Implementation of the Comissioning Model. London: DWP.
Newton, B., Meager, N., Bertram, C., Corden, A., George, A., Lalani, M., Metcalf, H., Rolfe, H., Sainsbury, R. Ja Weston, K. (2012). Work programme evaluation: Findins from the first phase of qualitative research on programme delivery. London: DWP.
Rees, J., Whitworth, A. & Carter, E. (2015). Support for All in the UK Work Programme. Differential Payments, Same Old Problem. Teoksessa Mark Considine and Siobhan O’Sullivan. Contracting out Wlfare Services. Wiley.
