Vuonna 2010 voimaan tulleen yliopistolain vaikutuksista tehty arviointi julkaistiin 15.9.2016 Finlandia-talossa.
Arvioinnin mukaan yliopistojen johtamisessa on käynnistynyt merkittävä rakenne- ja kulttuurimuutos. Yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen autonomia on vahvistunut, mutta uudistuksen mahdollisuuksia ei ole vielä täysimääräisesti hyödynnetty. Autonomia on kasvattanut jossain määrin yliopistojen taloudellista liikkumatilaa. Yliopistot ovat myös tehostaneet toimintansa seurantaa ja talouskontrollia. Itsenäinen henkilöstöpolitiikka on mahdollistanut joustavamman ja strategisemman henkilöstöresurssien suunnittelun.
Yliopistojen profiloitumisen edellytykset ovat kasvaneen autonomian myötä parantuneet, mutta rakenteelliset uudistukset ovat edenneet varsin hitaasti. Lain vaikutukset vahvempien ja kansainvälisesti kilpailukykyisempien yliopistojen muodostumiseen ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Tutkimuksen ja koulutuksen tuloksellisuus on kehittynyt positiivisesti. Kehitys nähdään kuitenkin pitkän ajan trendinä eikä suorana seurauksena yliopistolaista. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen painoarvo on vahvistunut yliopistojen johdossa, mutta vaikutukset eivät vielä näy tutkimuksessa ja opetuksessa.
Lain muutoksen myötä yliopistojen johtamisjärjestelmästä on tullut johtajakeskeisempi. Toimivalta on keskittynyt yliopiston ja yksiköiden johtajille ja se on mahdollistanut nopeamman ja joustavamman päätöksentekorakenteen. Päätöksenteko on tehostunut yliopistoissa. Hallituksen ulkopuoliset jäsenet ovat lisänneet yliopistojen vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja vaikuttaneet myönteisesti yliopistojen strategiseen johtamiseen.
Johtajakeskeisempi johtamisjärjestelmä on kuitenkin etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta. Arvioinnin mukaan johdon ja henkilöstön näkemyserot ovat kärjistyneet. Taloudellisen tilanteen vaikutukset heijastuvat myös henkilöstön näkemyksiin yliopistolaista. Yliopistokollegion rooli on monissa yliopistoissa epäselvä ja jäsentymätön. Henkilöstö kokee yliopistolakiuudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin, mikä näkyy mm. epävarmuutena ja työn kuormittavuutena.
Vuorovaikutus yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä koetaan pääosin toimivaksi. Ohjaus koetaan yliopistoissa kuitenkin joiltain osin edelleen hyvin yksityiskohtaiseksi. Ministeriön rahoituksen nähdään ohjaavan yliopistojen toimintaa voimakkaasti.
-Yliopistouudistus vahvisti yliopistojen autonomiaa, alleviivasi laatua ja vaikuttavuutta ja paransi yliopistojen toimintaedellytyksiä. Arviointi osoittaa, että toimintakulttuurin uudistaminen on vielä kesken. Viesti yliopistoyhteisön etääntymisestä päätöksenteosta on otettava vakavasti. Johtamiskulttuuria, vuorovaikutusta ja osallistamista on syytä kehittää. Henkilöstö ja opiskelijat on saatava nykyistä vahvemmin mukaan erityisesti muutostilanteissa, sanoo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Grahn-Laasosen mukaan arviointi ei osoittanut välitöntä tarvetta lain muuttamiselle.
– Toimintakulttuuria tai johtamista ei ratkaista lailla, vaan vuorovaikutuksen lisäämisellä. Arvioinnin viestit on syytä ottaa vakavasti.
– Myös yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen monipuolistamiseen ja vahvistamiseen on kiinnitettävä huomiota. Yliopistot elävät ja toimivat osana yhteiskuntaa. Vaikuttavuus ei ole kuin tarra, jonka voi liimata kylkeen, vaan se syntyy opetuksesta ja tutkimuksesta. Nyt on keskusteltava siitä, miten vaikuttavuutta voidaan edelleen vahvistaa, ministeri jatkaa.
Arvioinnin toteutti Owal Group Oy. Arviointi toteutettiin elokuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana ja se pohjautui yliopistojen ja sidosryhmien haastatteluihin, henkilöstö- ja opiskelijakyselyyn, tilastotietoihin sekä kansainvälisiin vertailuihin.
