ROM: Hukattu mahdollisuus julkis–yksityiseen kumppanuuteen
Suomestakin on käyty aika ajoin benchmarkkaamassa Ruotsin työllisyyspalveluja. Sehän on selvää – mitä ruotsalaiset tekevät, kiinnostaa. Olemme aiemmin tarkastelleet Ruotsin Rusta och Matcha -mallia (ROM), joka on ulkoistettu aktivointiohjelma asiakasvalinnan mallilla eli niin, että asiakas valitsee palveluntuottajan. Tämä on tärkeä rajaus, sillä kokonaisuus on Ruotsissa ajankohtainen ja osin väärin ymmärretty.
Uppsalan yliopistoon kytkeytyvä arviointiorganisaatio IFAU julkaisi viime vuoden lopulla raportin, jossa ROM-palvelua verrattiin julkiseen tuotantoon satunnaistetulla asetelmalla. Käytännössä vertailtiin palvelua (jossa asiakkaiden kanssa tehdään jotain) ja ei-palvelua (lähinnä lakisääteisen prosessin ylläpitoa).
Toisin sanoen: omenoita ja päärynöitä. IFAU kyllä kuvaa toimintaa toisessa raportissaan, mutta sitä ei varsinaisesti huomioida vertailussa. Yhteenveto popularisoitiin suorasukaisesti: yksityinen tuotanto on kalliimpaa eikä tuota parempia tuloksia.
ROM:n perusongelma on mallin suunnittelu. Asiakasvalinta ja lähes vapaa palveluntuottajarekisteröinti loivat markkinan, jossa on noin 200 tuottajaa (ja satoja alihankkijoita), heikot valvontamekanismit ja ennen kaikkea menetetty mahdollisuus rakentaa kumppanuuksia.
Toiseksi malli edustaa perinteistä “ulkoistettu ohjelma + valinnanvapaus” -ajattelua sen sijaan, että haettaisiin elinkaari- ja systeemistä otetta. Yhteistyötä ja verkostoja voisi johtaa esim. pääurakoitsijamalleilla tai ekosysteemisillä ratkaisuilla, kuten Alankomaissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa (erityisesti Manchesterissa). Lisää pääurakoitsijamallista: https://owalgroup.com/tyollisyys-ja-hyvinvointipalvelun-hankinta-laajana-kokonaisuutena
AF kriisissä? Hallinto, läpinäkyvyys – ja wc-taukojen kellotus
Ruotsin julkisella työvoimaviranomaisella Arbetsförmedlingenillä (AF) ei silläkään näytä menevän hyvin. Riksrevisionen ruoti alkuvuodesta AF:n hallintoa ja läpinäkyvyyttä (RiR 2025:20). Päähuomiot: työn vaikuttavuus ontuu (esim. joka kymmenes odottaa yli kolme vuotta toimintarajoitteensa tunnistamista), monilta puuttuvat pysyvät toimenpiteet, ja hallinto ei ole läpinäkyvää.
Keskustelu kiihtyi elokuun alussa Svenska Dagbladetin jutusta “Varningen: Har fastnat i en ‘negativ spiral” (Louise Ekman): työttömyyden nousu, henkilöstön väheneminen ja johtamisen tempoilu. Pian huomio kiinnittyi wc-taukojen kellottamiseen, johon myös Aftonbladet reagoi pääkirjoituksessaan.
Näissä jutuissa jää sivuun kysymys hankintaosaamisesta, siihen panostetusta resursoinnista ja kumppanuuksien johtamisesta.
Kohti kuntia – vai koko järjestelmän korjaussarja?
Keskustelu tulevasta on avautunut: Kristillisdemokraatit ovat esittäneet jopa AF:n lakkauttamista, ja pöydällä on ajatus siirtää työllisyyspalvelut kunnille Tanskan ja Suomen malliin.
Ydin unohtuu: orkestrointi, hankinta ja kumppanuudet
Niin tai näin, asiakkaiden – työnantajien ja työnhakijoiden – näkökulmasta keskeinen on palvelujen orkestrointi: hankinta, sen johtaminen ja kumppanuuksien ylläpito. Nämä jäävät nyt liian usein metelin ja otsikoiden varjoon.
