Vuoden 2017 lopussa toteutettiin kysely eri vähemmistöryhmiin kohdistuva vihapuheen ja häirinnän ilmenemistä ja vaikutuksia turvallisuuden tunteeseen. Vastaava kysely toteutettiin syksyllä 2015.
Kyselyn kohderyhmänä olivat romanit, saamelaiset, suomenruotsalaiset, vammaiset, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat, uskonnolliseen väestöryhmään kuuluvat sekä vieraskieliset ja ulkomaan kansalaiset sekä maahanmuuttajataustaiset. Aineisto kattaa 735 kyselyn vastausta.
Vähemmistöryhmäkohtaiset tulokset vastaavat pitkälti vuonna 2015 toteutettua kyselyä. Vaikka tavoitettu kohdejoukko jäi edellistä kyselyä pienemmäksi, eikä aineiston pohjalta voi tehdä yleistyksiä vihapuheen tai häirinnän yleisyydestä, vahvistavat tulokset vihapuheen ja häirinnän kohderyhmäkohtaisen ilmiön tunnistamista.
Kyselyyn vastanneista vähemmistöryhmään kuulumisen vuoksi vihapuheen tai häirinnän kohteeksi oli jouduttu viimeisen vuoden aikana yleisemmin 2–5 kertaa. Viidesosa oli kokenut vihapuhetta tai häirintää 6–10 kertaa. Osuudet vastaavat vuonna 2015 toteutetun kyselyn tuloksia.
Myös vihapuheen ja häirinnän ilmenemismuodot ovat pysyneet samansuuntaisena edelliseen kyselyyn verrattuna. Kolmessa neljästä tapauksesta kyselyn vastaajat olivat joutuneet sanallisten loukkausten, häirinnän tai nöyryytyksen kohteeksi. Vihapuheen häirinnän ilmenemismuodot vaihtelevat hieman kohderyhmittäin.
Yleisintä vihapuheen ilmeneminen oli Facebookissa, jossa reilu kolmasosa vastaajista koki joutuneensa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi. Lähes yhtä moni vastaajista koki kohdanneensa vihapuhetta tai häirintää kadulla, parkkipaikalla, puistossa tai muussa julkisessa paikassa. Noin joka kahdeksas koki kohdanneensa vihapuhetta tai häirintää valtakunnallisessa lehdistössä.
Yli puolet vastaajista vastasi vihapuheen ja häirinnän vaikuttavan voimakkaimmin yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja omaan psyykkiseen hyvinvointiin. Hieman alle kolmasosa vastaajista koki, että vihapuheella ja häirinnällä on vaikutusta viranomaisluottamukseen ja työssäkäyntiin sekä opiskeluun. Lisäksi monet vastaajista kokivat, että vihapuhe ja häirintä on aiheuttanut heissä varovaisuutta, joka ilmenee esimerkiksi joidenkin paikkojen ja tilanteiden välttelynä ja varovaisuutena sen suhteen, mitä uskaltaa sanoa.
Yleisimmin vihapuhe ja häirintä ilmenivät suorina sanallisina loukkauksina, häirintänä, nöyryytyksenä tai nimittelyinä. Lisäksi noin kolmasosa vastaajista kertoi jääneensä huomioitta tai jääneensä ryhmän ulkopuolelle. Vaikka vihapuhe ja häirintä tapahtuvat kyselyn perusteella yleisesti yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, koetaan sitä myös yhteiskunnan ja rakenteiden tasoilla.
Noin kolmasosassa tapauksista tekijä oli vihapuheen tai häirinnän kohteeksi joutuneelle ennestään tuntematon. Joka viidennessä tapauksessa tekijäksi ilmoitettiin poliitikko, muu julkisessa asemassa oleva henkilö, terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijältä. Tekijät vaihtelevat vähemmistöryhmittäin.
Suurin osa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi joutuneista ei ilmoittanut asiasta eteenpäin millekään taholle. Syiksi vastaajat ilmoittivat, etteivät uskoneet, että asialla olisi tehty mitään tai että asialla olisi voitu tehdä mitään. Noin kolmasosa koki, ettei vihapuhe tai häirintä ollut niin vakavaa, että siitä olisi pitänyt ilmoittaa. Yhtä suuri osuus koki yhä, ettei ilmoittanut vihapuheesta tai häirinnästä eteenpäin, koska ei tiennyt mihin ilmoituksen voi tehdä. Niin tietoisuuden lisäämistä vihapuheesta ja häirinnästä, kuin myös toimia vuoropuhelun edistämiseksi tarvitaan yhä voimakkaasti.
Kyselyn toteutti Owal Group Oy.
Tutustu seurantakyselyn tarkempiin tuloksiin.
